Kitaristi Kalle Kalimalla pitää kiirettä lukuisten erilaisten projektien kanssa, ja loppuvuodesta häämöttää myös 50-vuotisjuhlakonsertit Helsingissä ja Berliinissä. Sitä ennen hän tuo Kuu!-yhtyeensä ensimmäistä kertaa Tampereelle ja Suomeen.
What’s happening? Miten menee?
Kiitos menee hyvin, tässä on just tehty laulaja Andreas Schaererin ja basisti Tim Lefebvren kanssa triolevy, joka on nyt julkaistu. Sen tiimoilta olimme muun muassa Saalfeldenin jazzfestivaalilla elokuussa. Syyskuun alussa Bonnin Beethoven-festivaalilla esitimme B’Rock-nimisen belgialaisen barokkiorkesterin kanssa konserttimuotoisena musiikkiteatterisävellykseni Didon et Enée, remembered.
Nyt olen lähdössä Bochumiin Basel sinfoniettan ja NDR Bigbandin solistiksi. Michael Wertmüllerin uusi sävellys, jossa olen solistina, esitetään ensi viikolla. Eli useita juttuja päällekkäin, ihan hyvin menee ja kiinnostavia projekteja. Olen hyvin iloinen, että päästään Kuu!lla Tampereelle marraskuussa. Se on yksi tämän syksyn kohokohtia.
Olet 49-vuotias ja asunut Berliinissä suurimman osan aikuisiästäsi. Tuotteliaisuudestasi päätelleen Saksa tai ainakin Berliini on ollut hyvä sinulle, tai ehkä vaihtoehtoisesti olet tehnyt niistä hyviä itsellesi?
Berliini ja Saksa ovat olleet minulle tosi hyviä. Lähdin Sibelius-Akatemiasta vaihtoon 25 vuotta sitten, ja 23 vuotta olen asunut täällä. Olin tänne muuttaessani vielä muusikkona kohtuullisen raakile, ja täällä olen kasvanut ja oppinut. Berliinin jazzkulttuuri ja monipuolinen kulttuurikenttä ylipäätään ovat muokanneet minua, olen sitä kautta oppinut ammattini. Berliinin omintakeisuuden kautta olen ehkä löytänyt myös omaa ääntäni. Täällä on niin paljon muusikoita ja niin paljon tarjontaa, että pitää todella löytää se oma ääni.
Sinulla on kymmenkunta omaa yhtyettä, joilla olet tehnyt vuodesta 2003 yli kaksikymmentä albumia. Miten Suomessa vasta nyt ensi kertaa esiintyvä Kuu! poikkeaa kaikista muista, mikä tekee siitä erityisen? Vai liittyvätkö kaikki yhtyeesi jollain syvemmällä tavalla toisiinsa, sijoittuvatko ne loppujen lopuksi samalle jatkumolle?
Kuu! on ollut yksi suosikkiprojektejani, koska siinä on järjetön määrä lahjakkuutta ja luovuutta bändin jäsenissä. Jelena Kuljić on aivan poikkeuksellinen mahtava laulaja ja esiintyjä, hänhän on itse asiassa myös näyttelijä. Jelenan poikkeuksellinen nuoruus Serbiassa ja Bosniassa, ne rajut olot, mistä hän tulee, näkyvät sellaisena originellisuutena mutta myös voimana ja rajuutena. Samoin rumpali Christian Lillinger on kehittänyt aivan oman soundinsa, oman soittotekniikkansa ja oman maailmansa. Frank Möbus on upea kitaristi, joka on monissa liemissä keitetty, muun muassa Der Rote Bereichestakin tuttu.
Olemme onnistuneet Kuulla tekemään sellaisen omanlaisemme sekoituksen jazz- ja rockmusiikista. Se on ollut pitkällisen keikkojen kiertämisen ja kehittämisen takana. Työn takana, mutta hedelmällisen työn. Olen erityisen iloinen, että pääsemme nyt Tampereelle näyttämään, mitä olemme saaneet aikaan.
Olet säveltänyt tilauksesta useita teoksia klassisille kokoonpanoille, muun muassa jousitriolle ja jousiorkesterille. Suuritöisin klassisin teoksesi on tähän mennessä ollut yllä mainittu Didon et Enée, remembered, jonka Ranskan Opéra national de Lyon kantaesitti keväällä 2019. Sävelsit sen kamariorkesterille, kamarikuorolle ja neljälle laulajalle sekä itsellesi, improvisoivalle sähkökitaristille. Luuletko tai uskotko, että tässä olisi tulevaisuudessa toinen urapolkusi?
Kyllä vähän siltä tuntuu. Se on alkanut jo vähän aikaisemmin niin, että olen alkanut soittaaa siltä puolelta tulevien säveltäjien musiikkia, esimerkiksi Eero Hämeenniemen kitarakonserttia sekä Sven-Ingo Kochin ja Michael Wertmüllerin musiikkia, jota nyt tosiaan esitän ensi viikolla. Ja olen myös alkanut säveltää siinä ohessa, kun olen tutustunut näihin orkestereihin, esimerkiksi hampurilaiselle Ensemble Resonansille sävelsin Louhi-nimisen työn. Suomalaiselle Jousia Ensemblelle sävelsin kappaleen Kata Heian Nidan, jota Pekka Kuusisto esitti Yhdysvalloissakin. Eli kyllä tästä on syntynyt hiljalleen tällainen oma maailmansa.
Sitten kun tuli tämä Lyonin pyyntö, niin olihan se tosi massiivinen, 40 minuuttia uutta musiikkia orkesterille ja kuorolle. Itselleni se oli suuri haaste, ja siinä oli vielä se idea, että siinä Henry Purcellin Didoa and Aeneas -oopperan tematiikkaa käytetään sitä vastaan ja sen kanssa, sen puolesta. Siitä tehtiin myös filmiversio Antwerpenin oopperan kanssa. Se on aika hieno ja onnistunut dokumentti tästä.
Tässä työssä, jonka tein Beethoven-festivaalilla Bonnissa pari viikkoa sitten, oli se sama kamariorkesteri kuin Antwerpenissä, ja nyt he pyysivät minua tekemään uusia sävellyksiä. Toistaiseksi on aina poikinut tällä saralla: kun olen tehnyt jotain, on sen myötä tullut aina uusia pyyntöjä. Mutta yritän myös katsoa, etten hajota toimintaani liian monelle eri saralle, koska se on jo oikeastaan tapahtunut. Tämä on sellainen skene, joka elää aina uutuudesta ja uusista projekteista. Siksi tässä myös on tällainen tendenssi.
What’s going to happen? Miltä tulevaisuus näyttää?
Ainakin Lampen-yhtye, duoni Tatu Rönkön kanssa, on tehnyt uuden levyn, joka tulee ulos ensi vuonna. Siitä olen iloinen. Monet vanhat yhtyeeni ovat yhä olemassa. Trioni Klima Kalima, joka on ollut olemassa jo 23 vuotta, suunnittelee, säveltää ja harjoittelee uutta levyä. Nyt on tulossa ainakin Euroopan-kiertue Andreas Schaererin ja Tim Lefebvren kanssa marraskuussa, ja Andreas Schaererin kanssa varmasti yhteistyö jatkuu. Sen lisäksi sävellän tässä juuri parhaillaan sarjaa sähkökitaralleni. Ja vuoden lopussa, kun minulla tulee 50 vuotta täyteen, juhlistan sitä kahdella juhlakonsertilla, joista toinen on Helsingissä ja toinen Berliinissä.
Kuu!
lauantai 4.11.2023 klo 14
Pakkahuone
