Viulisti Silva Kallionpäälle on tärkeää tehdä musiikkia sen juuria kunnioittaen. Tulevaisuudessa siintää uusi levy, josta saatamme kuulla maistiaisia jo Tampereella.
What’s happening? Miten menee?
Tosi hyvin! Ollaan päästy soittamaan keikkoja tasaiseen tahtiin ja bändi on kovassa iskussa. Odotetaan suurella innolla Tampere Jazz Happeningin keikkaa – mahtava festari!
Miksi viulu ja miksi juuri jazz – millainen suhde sinulla on siihen? Vai onko liian rajoittavaa kutsua sinua ennen kaikkea jazzviulistiksi?
En muista enää, miten soitin valikoitui 7-vuotiaana, mutta Pop & Jazz Konservatorion perusopetuksessa tarjoiltiin varhaisesta vaiheesta lähtien mahdollisuuksia yhtyesoittoon ja improvisaation harjoitteluun.
Teini-iässä innostuin kunnolla jazzista ja kuuntelin Coltranea, Art Blakey & The Jazz Messengersiä ja Milesia kirjastosta lainatuilta CD-levyiltä. Sittemmin olen oppinut fiilistelemään myös jazzviulisteja, joista suosikkeihini kuuluvat Stuff Smith, Regina Carter ja Ola Kvernberg. Vaikka viulu on minulle ennen kaikkea ilmaisun työkalu, on se vuosien kuluessa kasvanut myös osaksi identiteettiäni, melkein kuin käsieni jatkeeksi.
En koe jazzviulistiksi kutsumista rajoittavana, päinvastoin. Vaikka musiikissani kuuluu monenlaiset vaikutteet, luulen ennen kaikkea rakkauteni jazzmusiikkiin vaikuttavan kokonaisvaltaisimmin tapaani suhtautua soittamiseen. Jazzissa kiehtoo rytmi, improvisaatio, soittajien välinen vuorovaikutus ja vapauden idea.
Sinulla on oma kvartetti, joka esittää sinun säveltämääsi musiikkia. Millaisia ehtoja viulu soittimena asettaa musiikille säveltäjänä ja solistina, vai asettaako mitään? Ja mitkä ovat viulun mahdollisia etuja verrattuna muihin paljon tavallisimpiin jazzsoittimiin?
Viulu on akustinen instrumentti, josta ei lähde loputtoman kovaa ääntä. Bändiympäristössä tämä vaatii erityistä dynamiikan tajua muilta soittajilta sekä osaavaa ääniteknikkoa.
Pidän viulun pehmeästä, puisesta saundista ja sen soinnista yhdessä bändin eri instrumenttien kanssa. Viulusta saa paljon erilaisia ääniä irti eri tekniikoilla, kuten esimerkiksi näppäilemällä.
Onnekseni saan yhtyeessäni soittaa huipputaitavien ja tarkasti kuuntelevien soittajien kanssa. Näkisin, että parhaimmillaan viulun akustisuus ja sen myötä herkistyminen dynamiikalle tekee musiikista mielenkiintoisempaa ja avaa uusia näkökulmia säveltämiseen.
Onko oma musiikki sinulle ennen kaikkea musiikkia vai kytkeytyykö sen tekemiseen ja soittamiseen joitakin laajempia pyrkimyksiä?
Olen ollut ujo lapsena, ja musiikki on minulle itseilmaisun keino ja tapani tulla nähdyksi ja kuulluksi maailmassa. Musiikki on universaali, ihmisiä yhteen tuova kieli. Se on ajaton ja perustavanlaatuinen osa ihmisyyttä.
Samalla ajattelen, ettei mitään taidetta voi täysin irrottaa ajastaan ja yhteiskunnan rakenteista. Historiallisesti jazz on ollut mustan väestönosan kulttuuria aikana, jolloin heitä on sorrettu julmasti, eikä tasa-arvoa vieläkään ole saavutettu. Pyrin tekemään musiikkia sen juuria kunnioittaen ja reflektoiden myös omaa asemaani musiikintekijänä valkoisena, hyvinvoivana suomalaisena.
Omassa ajassamme haluaisin edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa yhä miesvaltaisella jazzkentällä. Olen itse kasvanut ihaillen ja kuunnellen suurimmaksi osaksi miesmuusikoita roolimalleinani. Olisi hienoa, jos naiset tai muunsukupuoliset inspiroituisivat musiikistani.
What’s going to happen? Miltä tulevaisuus näyttää?
Meillä on bändin kanssa suunnitelmissa tehdä uusi levy, jolle tällä hetkellä vielä sävellän materiaalia. Ehkäpä joitain maistiaisia kuullaan jo Tampereen keikalla!
Silva Kallionpää Quartet
lauantai 4.11.2023 klo 21.00
Telakka
