Lauantain päiväkonsertin avaava trumpetisti Yazz Ahmed saapuu Suomeen suoraan Azoreilta. Ahmedin uuden, kreikkalaisen muusan mukaan nimetty albumi Polyhymnia on omistettu ja sävelletty naisille, sekä ennen kaikkea ”naisten rohkeudelle, määrätietoisuudelle ja luovuudelle”.
What’s Happening? Miten menee, mitä tapahtuu?
Olen todella mielissäni päästyäni takaisin tien päälle bändini kanssa – ensimmäiset keikkamme ovat olleet niin jännittäviä, ja olemme innoissamme myös Tampereen keikastamme. Olen kaivannut suuresti sitä, että saisin jakaa musiikkiani liveyleisön kanssa, erityisesti sitä matkaa, jonka koemme yhdessä konsertin aikana. Tampereen konserttiamme edellisenä päivänä teemme eeppisen matkan (4271 km) Azoreilta Suomeen yhdessä päivässä. Matka sisältää kolme lentoa ja erittäin pitkän automatkan!
Miten kuvailisit kehitystäsi artistina ja muutostasi kohti oman äänesi löytämistä?
Oman, aidon ääneni on ollut katarttinen kokemus. Se alkoi siitä, kun löysin Rabih Abou-Khalilin kauniin Blue Camel -albumin. Siitä asti, kun kuulin tätä arabialaisen musiikin ja jazzin fuusiota, se on kutkuttanut mielikuvitustani, tuonut mieleeni onnellisia muistoja lapsuudestani Bahrainissa ja täyttänyt minut inspiraatiolla. Oivallus, että voin sulauttaa elementtejä eri perinteistä sai minut arvostamaan identiteetin tärkeyttä. Koen, että voin jakaa tarinani ja kokemukseni musiikin kautta ilmaistakseni intohimoni. Kehityn kuitenkin koko ajan, löydän inspiraatiota uusista äänistä ja äänitystekniikoista. Ne vievät minut musiikin alueille, joita en olisi voinut kuvitellakaan tutkivani!
Uusin albumisi Polyhymnia on myös kunnianhimoisin albumisi: se on äänitetty suurella muusikkojoukolla, ja se on sarja, joka on kirjoitettu juhlistamaan rohkeita ja inspiroivia naisia. Voiko instrumentaalimusiikki mielestäni muuttaa maailmaa? Ja henkilökohtaisemmalla tasolla, onko inspiroivampaa säveltää, kun mielessä on joku ihminen tai jokin elämäntarina?
Kyllä, uskon, että instrumentaalimusiikki voi muuttaa maailmaa. Muistan arvioijan, joka oli kuunnellut Polyhymnian lukematta kansitekstejä. Tunteet, joita hän koki, olivat juuri niitä, joita yritin välittää kullakin kappaleella, joten jopa ilman taustatietoja hän ymmärsi sanoman. Epäoikeudenmukaisuuksien esiin nostaminen musiikin kautta kasvattaa ihmisten tietoisuutta, mutta se voi myös tehdä syvän henkisen vaikutuksen.
En sanoisi, että oli inspiroivampaa säveltää kappaleita, jotka ovat omistettu toisten ihmisten saavutuksille. Kappaleet ovat yhä hyvin henkilökohtaista ilmaisuani sisäisistä reaktioistani muusoihini. Inspiraatio voi tulla milloin ja missä tahansa, mutta nautin todella tähän sarjaan keskittymisestä.
Kolmannes Tampere Jazz Happeningissa tänä vuonna esiintyvistä kokoonpanoista on instrumentalisti- ja säveltäjänaisten ja muunsukupuolisten johtamia: sinun lisäksesi Lakecia Benjamin, Sylvie Courvoisier, Esinam Dogbatse, Linda Fredriksson ja Iro Haarla, ja lisäksi laulaja-lauluntekijä Natacha Atlas. Onko sukupuoli ikinä näytellyt osaa ammatillisella urallasi muusikkona, säveltäjänä ja bändinjohtajana?
Tämä aihe onkin melkoinen soppa, kuinka paljon aikaa teillä on? Lyhyesti sanottuna minulla, kuten suurella naisartistien enemmistöllä, on ollut paljon epätervetulleita kokemuksia, joita vastaan meidän on tarvinnut taistella ja joista meidän on tarvinnut selviytyä. Jopa urani tässä vaiheessa saan edelleen promoottoreilta ja alan ammattilaisilta kritiikkiä ulkonäöstäni, ja neuvoja kuinka olla lavalla. Olen aika varma, ettei samaa tehdä miespuolisille kollegoille. Onnittelut siitä, että sukupuolijakauma on otettu huomioon Jazz Happeningin kuratoinnissa, odotan innolla vielä suuremman moninaisuuden näkemistä tulevaisuudessa ympäri maailmaa.
What’s going to happen? Miltä tulevaisuus näyttää?
Suunnitelmissa on monia uusia julkaisuja seuraavan puolentoista vuoden aikana, kuten pandemian aikana tuotettu EP ja myös seuraava studioalbumini. Siinä on seitsenhenkinen Hafla-yhtyeeni ja useita vierailevia laulajia ja esiintyjiä, mukaan lukien upea Natacha Atlas. Musiikki on minun näkemykseni bahrainilaisesta perinnemusiikista, helmensukeltajien lauluista ja naisten rumpuryhmistä, jotka esittävät juhlamusiikkia häissä ja muissa pippaloissa.
Odotan innolla myös päästessäni esittelemään uuden teoksen The Moon Has Become, joka saa ensi.iltansa WOMAD-festivaalilla ensi vuonna. Se on tilaussävellys taiteilija Luke Jerramin Museum of the Moon -installaatioon.
Kalenteri täyttyy jatkuvasti, ja toivon todella, että pääsisin matkustamaan Pohjois-Amerikkaan ja Pohjois-Afrikkaan. Vuosi 2020 oli varattu niille, mutta ne peruuntuivat pandemian vuoksi. Toivon todella, että maailma toipuu ensi vuoden aikana, mutta jos tilanne kääntyy taas pahemmaksi, olen suunnitellut perustavani siilien sairaalan pitääkseni itseni kiireisenä…
Yazz Ahmed Pakkahuoneella la 6.11.2021 klo 14.00. Liput 35/30 €
