What’s happening? Miten menee, Satoko Fujii?
Palasin juuri kotiin New York Citystä, jossa äänitin sadannen albumini bändin johtajana. Debyyttialbumini Paul Bleyn kanssa julkaistiin vuonna 1996, joten olen tehnyt 100 albumia 26 vuoden aikana! Olen erittäin innostunut tästä projektista. Muodostin albumia varten erityisen all star -bändin, johon kuuluvat Ingrid Laubrock, Sara Schoenbeck, Wadada Leo Smith, Natsuki Tamura, Ikue Mori, Brandon Lopez, Tom Rainey, Chris Corsano sekä minä. Soitimme tätä projektia varten tekemäni teoksen ”One Hundred Dreams”. Aion julkaista siitä livenauhoituksen 9.12.2022.
Viimeisten kahden vuoden aikana olen monien muiden ihmisten tapaan enimmäkseen pysytellyt kotona ja yrittänyt tehdä asioita, joita en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Muutin pianohuoneeni pieneksi äänitysstudioksi ja tein seitsemän albumia. Muusikoille oli todella vaikeaa, ettei live-konsertteja pystytty esittämään – mutta olen kiitollinen siitä, että olen löytänyt uuden tavan olla tuottava ja luova.
Kokemus antoi minulle mahdollisuuden löytää ja toteuttaa uusia ideoita. Olen jälleen aloittanut kiertue-elämän, mutta uskon, että kokemukseni COVID-aikakaudelta on antanut minulle uutta energiaa ja uusia näkökulmia.
Sinulla on ollut valtava joukko pieniä ja suuria yhtyeitä ja olet julkaissut lähes 100 albumia vuodesta 1996 lähtien. Mistä tämä luovuuden virta kumpuaa? Oletko levoton sielu? Onko musiikin säveltäminen (ja julkaiseminen) melkeinpä elämäntapa?
Sadan albumin johtaminen ei ollut sitä, mitä suunnittelin tekeväni, se vain kehittyi asioista, joita haluan tehdä. Jokainen albumi antoi minulle energiaa ja ideoita seuraavaa varten. Esimerkiksi, kun äänitin orkesterini kanssa, sain ideoita sooloalbumiini. Kaikki projektini virtaavat samasta luovuuden lähteestä. Tunnen olevani elossa, kun teen musiikkia.
Musiikkisi kattaa monia genrejä ja siinä sekoittuvat jazz, nykyklassinen, rock ja perinteinen japanilainen musiikki. Silti: onko olemassa punaista lankaa, joka läpäisee kaiken musiikkisi, yhdistäen kaikki musiikkityylit – paitsi se, että säveltäjänä olet sinä? Vai onko sinulla monia erilaisia sääntöjä musiikille ja musiikin tekemiselle?
Haluan olla täysin vapaa, kun teen musiikkia. Opiskelin musiikin teoriaa ja säveltämistä, mutta en tietoisesti käytä sitä tietoa, kun sävellän. Sen sijaan seuraan sydäntäni, ääntäni ja korviani. En seuraa mitään sääntöjä. Inhoan rajoituksia. Musiikkini ei ole valtavirtajazzia, mutta uskon sen heijastavan jazzhenkeä, joka on avointa ja elävää.
Olet opiskellut Berklee College of Musicissa ja New England Conservatoryssa, jotka molemmat sijaitsevat Bostonissa. Mikä houkutteli sinut jazzin ja improvisaation pariin? Oliko kyseessä jokin ratkaiseva hetki, käännekohta, vai oliko se hidas prosessi?
Halusin aluksi jazzpianistiksi ja opiskelin Berkleessä. Valmistuttuani muutin takaisin Japaniin ja työskentelin ammattimuusikkona tehden monia eri asioita, kuten soitin klubeilla, televisiosarjoissa, äänitin, sovitin ja kirjoitin artikkeleita jazzlehtiin. Sitten aloin menettää musiikillista suuntaani. En ollut edes varma siitä pidinkö jazzista. Halusin olla poissa skenestä ja löytää itseni uudelleen, joten muutin takaisin Bostoniin opiskelemaan New England Conservatoryyn, jossa työskentelin loistavien muusikkojen, kuten Paul Bleyn, Joe Manerin, George Russellin, and Jimmy Giuffren, kanssa. Erityisesti Paul Bley mullisti musiikintekemiseni. Minusta alkoi tuntua mukavalta olla oma itseni ja seurata luottavaisesti omaa ääntäni.
Mitä tapahtuu tulevaisuudessa?
Joulukuussa julkaistavan sadannen albumini jälkeen julkaisua odottaa 4 muuta: uusi sooloalbumini, duo Otomo Yoshihiden kanssa, uusi KAZE + Ikue Mori -julkaisu ja debyyttialbumi uudelta bändiltä, jonka kanssa olen soittanut, trio SAN Taiko Saiton ja Yuko Oshiman kanssa. Haluaisin myös tehdä toisen albumin Tokyo Trioni kanssa, yhtyeen, jonka kanssa soitan Tampere Jazz Happeningissä. Sitten luulen, että on taas aika soittaa ja äänittää New York Cityn, Tokion, Nagoyan, Koben ja Berliinin orkestereideni kanssa!
