Kutu

Viululla ja jazzilla on Ranskassa poikkeuksellisen pitkä ja hedelmällinen suhde, ehkä erityisempi kuin missään muussa Euroopan maassa. Kaiken lisäksi viulua ei ole kahlittu Ranskassa vain yhteen tai kahteen jazzin tyyliin, kuten muun muassa Stéphane Grappelli, Didier Lockwood, Jean-Luc Ponty ja Dominique Pifarély sekä Régis Huby ovat osoittaneet lukuisilla levytyksillään. 

Omalla kokoonpanolla tänä vuonna Jazz Happeningissa toista kertaa esiintyvä Théo Ceccaldi (s. 1986) on sitten sitä seuraavaa improvisoivaa viulistisukupolvea, jota eivät pidättele enää yhtään mitkään tyylit. Marraskuussa 2019 Tullikamarin Pakkahuoneelle poikennut kuuden ranskalaisen muusikon räväkkä ja riehakas Théo Ceccaldi Freaks olikin jonkinlainen rajattoman musiikillisen moninaisuuden manifesti.

Samana vuonna alkunsa saanut Kutu kuulostaa sen rinnalla selvästi rajatummalta yritykseltä, parin idean ympärille rakennetulta. Mutta klassista musiikkia pitkälle opiskellut Ceccaldi ei olekaan nyt varsinaisesti omalla maalla, ei musiikillisella eikä muullakaan. 

Hän sai sytykkeen Kutu-yhtyeeseen Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa, jossa asui syksyllä 2019 stipendiaattina – ja humaltui aivan erityisesti paikallisen Jano-rockyhtyeen kahdesta laulaja-lauluntekijästä. Molemmat ovat mukana melko tasaveroisina tekijöinä kokoonpanon amharankielisellä Guramayle-ensialbumilla (2022), mutta nyt vain toinen heistä, soololevynsä viime vuonna julkaissut Hewan Gebrewold pääsee marraskuussa Tampereelle. 

Kutun paikka on Pakkahuoneen sijasta kuitenkin seisomapaikkainen Klubi ja ajankohta sunnuntain vastainen aamuyö, kuten oli päivälleen vuosi sitten etiopialaisella Mulatu Astatkella, kahdeksankymppisellä ethiojazzin suurlegendalla. Hän sai tuolloin syvällä groovellaan Klubin yleisön liikuttumaan ja liikkumaan, ja se on myös Theó Ceccaldin tavoite. Saa tanssia, jos siltä tuntuu. Ja pitääkin.

Illan ohjelman täydentävät dj:t Bunuel & Paleface.