Jimi Tenor Band

Noin kolmekymmentä omaa albumia tehnyt Jimi Tenor (s. 1965) ei ole asettunut kolmessakymmenessä vuodessa aloilleen – kuten tietysti sopiikin hänen kaltaiselleen kahlitsemattomalle kosmopoliitille, joka ei ole koskaan varsinaisesti suunnitellut omaa uraansa. Paitsi ehkä välillä sen verran, että hän on pyrkinyt pysyttelemään askelen tai kahden verran odotusten edellä, yllättämään itsensä ja parhaassa tapauksessa myös yleisönsä.  

Jimi Tenorin laajaa ja poikkeuksellisen polveilevaa tuotantoa tuntuukin pääasiassa jäsentävän tahto ja taito tehdä omaa musiikkia omien mielihalujensa mukaan: itsensä vapauttaneena sekä muoteja miettimättä ja vastaanottoa arvuuttelematta. Niin kuin nyt Jimi Tenor Bandissa, jonka perustaminen oli noin kaksi vuotta sitten puolittainen sattuma. 

Hän kokosi sen pahimpana korona-aikana tutuista ammattimuusikoista, jotka sattuivat asumaan hänen kotikulmillaan Itä-Helsingissä. ”Ehdotin, että ruvetaan vaan soittamaan ja harjoittelemaan, kun ei juuri mitään muutakaan voitu”, sanoo Jimi Tenor ja pahoittelee nyt sitä, että Jimi Tenor Bandiin ei liity tämän jännittävämpää tarinaa, tämän kummallisempaa lähtökohtaa.

Vaikka riittäähän se, jos malttaa vilkaista kvintetin instrumentaatiota, joka on Jimi Tenorille kuitenkin hieman poikkeava. On pasunisti Heikki Tuhkanen, joka hoitaa tuuballa myös basson, ja on myös aika isossa roolissa sähkökitaristi, Lauri Kallio. Mutta erityisesti Jimi Tenor korostaa sitä, että kaikki yhtyeen muusikot laulavat ihan oikeasti, moniäänisestikin. ”Me ollaan jopa pidetty useita laulutreenejä – korona-aikana oli siihenkin aikaa.”

Jimi Tenor ei ole säveltänyt Jimi Tenor Bandille vielä uutta ohjelmistoa, sillä hänen vanhoissa levytetyissä kappaleissaan riittää runsaasti uudelleen tulkittavaa ja uudelleen löydettävää. Siksi kokonpanon keikkasetissä on muuan muassa Warp-yhtiön julkaisema varhainen single Outta Space (1997) – sitä oman aikansa future jazzia, joka kuulostaa nyt ajattomalta.