Trumpetisti Verneri Pohjolalla on ollut huima vuosi, jonka huipensi ensin Kaija Saariahon hänelle säveltämä teos HUSH ja nyt vielä uuden soololevyn Monkey Mind julkaisu. Pohjolalle musiikin tekemisessä tärkeää on tunne, että kaikki on luvallista ja mielikuvitus on paras ystävä.
What’s happening?
Tämä vuosi on kyllä ollut valtavan rikas. On ollut paljon merkittäviä juttuja, suurimpana varmasti Saariahon HUSH. Tuntuu edelleen käsittämättömältä, että Kaija on poissa. Käsittämättömältä tuntuu myös, että hän kirjoitti tuon konserton minulle. Valmistautuminen siihen vei levyn teon jälkeen oikeastaan kaiken aikani. Ja nyt on ollut tosi tärkeää, että olen saanut palautua esityksistä. Konserttien jälkeen olin aika kaikkeni antanut ja sulateltavaa riitti. Mutta onneksi tässä kohtaa rytmi vähän hellitti ja olen saanut syyskuun aikana myös huilattua, vaikka toki kivoja keikkojakin on ollut mm. Aki Rissasen Hyperrealin, Antti Lötjösen ALQE:n, Esbjörn Svensson Trion, Tuomo & Markuksen ja jopa yksi omankin kvartettini kanssa.
Julkaiset seitsemännen soololevysi Monkey Mindin Tampere Jazz Happeningissa marraskuussa alussa – ja silloin edellisen levysi äänityksistä on kulunut yli neljä vuotta. Mikä on muuttunut musiikissasi tässä ajassa vai haetko muutosta juuri uudella kokoonpanolla, uusilla ulkomaisilla muusikoilla? Pianisti Kit Downes ja kontrabasisti Jasper Høibyn ovat vielä tuoreita kumppaneita, sillä olette ehtineet esiintyä yhdessä ennen Tamperetta vain kolme kertaa.
Muutos omassa musassa tapahtuu aika asteittain, se on sellaista ideoiden kasvatusta ja hoitoa. Siksi ehkä oma rytmi levyjen teossa voi olla joidenkin mielestä hidas. Mutta musta pitää olla jotain, mitä oikeasti haluaa tuoda esiin, ennen kuin kannattaa tehdä uusi levy. Tämän levyn kohdalla olen päässyt taas jotenkin aika kivasti ja luontevasti kiinni siihen, mitä musanteko minulle parhaimmillaan on. Olen saanut taas kiinni siitä tunteesta, että musanteossa kaikki on luvallista ja oma mielikuvitus on ystävä, paras sellainen.
Sen lisäksi Tuomon panos levylläni on ollut juuri sellainen, mitä tuottajalta toivonkin, ideoiva ja kannustava. Koko prosessi on tuntunut hyvältä. Ja uusi bändikin on todella upea. Jasperin kanssa ollaan päästy tosiaan jo soittamaan livenäkin. Kit on sen verran kiireinen, että häntä on vaikea saada keikoille, mutta hienoa päästä nyt Tampereelle hänen sekä Tuomon kanssa. Ja Tuomo on loistava tuplaaja hänen rooliinsa. Tai oikeastaan Tuomo luo oman roolinsa aina, juuri kuten toivonkin kaikilta bändini jäseniltä. Hän tuntee tietysti musiikin jo todella hyvin, onhan hän ollut koko ajan biisinteosta lähtien läheisesti mukana.
Olet kertonut, että levysi Monkey Mindin nimi viittaa ”mielen rauhattomuuteen ja levottomuuteen”, mielen täyttävään epäilykseen ”omasta riittävyydestä, hyvyydestä tai pystyvyydestä”. Kuinka paljon säveltäjä Verneri Pohjolan musiikkiin valuu yksityishenkilö Verneri Pohjolaa, vai valuuko yhtään? Vai onko jo pelkkä ajatus niiden erottamisesta absurdi?
No kyllähän minun identiteettini yksi olennaisimmista elementeistä on juuri tämä musiikin teko ja improvisointi. Mieleni on todellakin monesti rauhaton, mutta musiikki toimii vahvana tasapainottajana. Vaikealta tuntuisi erottaa omaa persoonaa omasta soitosta.
Olet profiloitunut entistä vahvemmin oman musiikin tekijäksi ja esittäjäksi, mutta et vaikuta kaihtavan silti yhtyemuusikon osaa ja vielä keskenään kovin erilaisissa kokoonpanoissa – Tuomon & Markusen pohjoisamerikkalaisesta lauluntekijämusiikista Aki Rissasen vahvasti elektroavusteiseen Hyperrealiin. Mikä kannustaa ja innostaa sinua heittäytymään tällaisiin uusiin yhteyksiin? Onko oikein olettaa, että kyse ei ole vain itsensä työllistämisestä?
Ehdottomasti kyse on musalähtöisestä motivaatiosta. Nautin siitä, että saan sukeltaa muiden musiikillisiin ideoihini ja teen sen mieluiten aina niin, että oma persoona kuuluu vahvasti läpi. Jos teen pidempään vain yhtä juttua, luontevuus ja motivaatio kärsii ja ideat alkavat tuntua väkinäisiltä. Sellainen rentous jää puuttumaan, jos tekee vain jotain yhtä ja samaa. Mulle toimii tosi hyvin se, että saan hakea uutta inpiraatiota genrerajojen yli. Oli siitten kyseessä elektroninen, Americana Indie, nykyklassinen tai improvisoitu musiikki.
What’s going to happen?
Tulevina vuosina pääsen tietysti esittämään HUSHia aivan mielettömän upeisiin paikkoihin ja myös omalla bändillä on mukavasti todella hienoja keikkoja. Pidemmän aikavälin suunnitelmatkin ovat saaneet hahmoa hienosti Pia Raitalan ja Raitala Musicin avustuksella. Oma rauhaton mieleni monesti harhailee ja teen musaa helposti vain ”kädestä suuhun”. Haaveita on paljon ja suurin osa niistä liittyy juuri musiikin tekoon. Toivon myös pääseväni elämänvaiheeseen, jossa esimerkiksi vähän pidemmät, residenssimuotoiset projektit ulkomailla ovat mahdollisia. Oman yhtyeeni toiminta on tietysti myös ytimessä, vaikka se onkin vain yksi osa siitä, miten taiteilijuuttani toteutan. Tampere Jazz Happening on aina myös kohottava kokemus. Toivon pääseväni festivaaleille vielä monta kertaa, niin esiintymään, kuin yleisönkin joukkoon.
Verneri Pohjola: Monkey Mind
perjantai 3.11.2023 klo 21.45
Pakkahuone
