”Jos nyt saisin aloittaa musiikin alusta, soittaisin sähkökitaraa kovaa ja helvetin hyvin”, tuumaa laulaja Selma Savolainen haastattelussamme ja paljastaa myös, mikä Jimi Hendrixin Foxy Ladyssa kiehtoi alakouluikäistä Selmaa.
What’s happening? Miten menee?
Selma Juudit Alessandra pääsee vihdoinkin purkamaan esikoislevyn julkaisusta kertynyttä energiaa tänä syksynä keikoilla, ja se tuntuu tosi erityiseltä näissä kummallisissa olosuhteissa. Muutenkin kun katsoo kalenteria ja tajuaa, miten siistejä juttuja sinne on taas kertynyt, tulee etuoikeutettu, onnellinen ja innostunut olo.
Esiinnyt ensimmäistä kertaa Jazz Happeningissa – ja jazzmuusikoista kootulla yhtyeellä, jolle säveltämäsi musiikki ei ole varsinaisesti jazzia. Millainen on oma suhteesi jazziin?
Jazz on minun kotini. Siis kirjaimellisesti, olen kuullut ja kuunnellut jazzia, sekä notkunut keikoilla ihan vauvasta pitäen. Suhde on siis läheinen, kuin perheenjäseneen, josta pidetään huolta ja johon välillä vähän ärsyynnytään. Toki opiskelun myötä suhteesta kehittynyt huomattavasti älyllisempi, josta yritän vähitellen oppia pois. Musiikintekijänä en jaksa kauheasti miettiä genrejä ja muita laareja, mutta jazzin käsitys vapaudesta musiikissa ja hengen tasolla on sellaista mistä käsin itse sävellän ja esiinnyn.
Olet soittaja ja säveltäjä, mutta ennen kaikkea laulaja. Oletettavasti äänesi on myös sinun omin instrumenttisi? Mutta miksi? Onko se sinulle se väline, jolla pystyt ilmaisemaan itseäsi parhaiten?
Laulun raaka paljaus on kiehtonut minua aina. Äänessä kuuluu kaikki, ja sen kaiken esille päästäminen on rohkeinta ja hurjinta mitä tiedän. Toisinaan myös kuluttavaa ja pelottavaa. Välillä spekuloin instrumentin valintaani ja joskus tuntuu, että säveltäminen on väline, jolla pystyn ilmaisemaan itseäni tarkimmin. Säveltämisen analyyttisyys ja nikkarointi-henki sekä laulun intuitiivisuus ja pidäkkeettömyys tuntuvatkin koherentilta kombolta.
Jos nyt saisin aloittaa musiikin alusta, soittaisin sähkökitaraa kovaa ja helvetin hyvin.
Esität enimmäkseen omaa musiikkia, mutta sinullakin on varmaan vaikuttajia. Millaiset laulajat liikuttavat sinua, ja millainen laulettu musiikki? Vai ovatko tyyliä tärkeämpiä jotkin muut ominaisuudet?
Vitosluokkalaisena kuuntelin loopilla Jimi Hendrixin pientä yskäisyä Foxy Lady -kappaleessa juuri ennen tokaa säkeistöä ja mietin, että siinä sekunnissa kuuluu koko Hendrixin olemus irti artistiroolista ja show’sta. Minua kiehtoo tuollaiset hetket, kun laulaja ikään kuin paljastuu. Tyyliä tärkeämpää on se, että laulaja on itse vastaanottavainen omalle äänelleen ja antaa siinä tapahtua asioita, jotka saattavat esityshetkellä olla oman hallinnan, älyn ja treenikoppi-minän ulkopuolella − oli se sitten yskäys, outo kiekaus, käheys, jumalainen kirkkaus tai täydellisen rento resonanssi jossain upeasti soivassa tilassa.
What’s going to happen? Miltä tulevaisuus näyttää?
Tämä vuosi on todistanut, että suunnitelmia voi tehdä, mutta se mitä lopulta tapahtuu, on omien käsien ulkopuolella. Selma Juudit Alessandra keikkailee toivon mukaan ensi vuodenkin puolella ahkerasti ja työstämme hiljakseen uutta materiaalia, josta kehittyy vähitellen jotain suurempaa. Ja siihen päälle miljoona muuta projektia ja ideaa. Ja sähkökitaraa!
Selma Juudit Alessandra pe 30.10. klo 21 Telakalla. Liput 25/20 €
