”On tullut vahva tunne, että miksi tätä ammattia edes tekee, jos sillä ei halua yrittää jotain muutosta parempaan.” Tänä vuonna kuusikymppisiään juhliva Kimmo Pohjonen aloittaa vuoden 2024 Happeningiin johdattelevan haastattelusarjamme.
What’s happening? Miten menee?
Minulla oli uuden sooloteokseni 60 Zone ensi-ilta Köln Filharmonian konserttisalissa keväällä. Uusi soolo on aina iso ponnistus, jotta sen saa pelittämään siten, että on rento vetää ja homma hallussa. Elokuussa tuli 60 vuotta täyteen ja siihen liittyen on tullut ns. juhlakonsertteja, joissa on tullut vedettyä hieman isompia kokonaisuuksia sekä vanhaa ja uutta. Nämä kaksi asiaa ovat aiheuttaneet paljon säätöä, mutta onneksi mukavaa sellaista. Kirsikkana kakun päälle syntyi tämä uusi duo Mats Gustafssonin kanssa keväällä, ja nyt sitten tullaan Tampereelle. Se on hieno tilaisuus kehittää tätä duoa eteenpäin.
Olet esiintynyt monenlaisissa eri yhteyksissä, mutta harvemmin jazztapahtumissa tai jazzmuusikkojen kanssa. Mikä on sinun suhteesi jazziin, olkoon kyse sitten pääosin sävelletystä tai pääosin improvisoidusta jazzista? Onko jazzilla sijaa elämässäsi?
Olen itse asiassa esiintynyt yllättävän paljon kansainvälisillä jazzfestivaaleilla, erityisesti yksin, soolona. Muutamina esimerkkeinä mainittakoon London Jazz Festival, Copenhagen Jazz Festival, Moers Jazz Festival, Saalfelden Jazz Festival, Macau Jazz Festival ja Bergen Jazz Festival. Suomalaiset jazzfestivaalit ovat olleet harvinaisempia kokemuksia. Näistä ulkomaisten festivaalien määrästä olen ollut iloisesti yllättynyt, koska minulla ei ole jazztaustaa. Toki live-esiintymisissäni on aina improvisointia, mutta en kutsu sitä jazzimprovisoinniksi, koska kosketukseni siihen on olematon.
Olen myös soittanut useita vuosia jazzrumpali Eric Echambardin kanssa täysin improvisoituja konsertteja. En laita niitäkään jazz-nimen alle vaan kutsun niitä improvisoiduksi musiikiksi. Itselläni on kansanmusiikkitaustaa Sibelius-Akatemiassa opiskelun myötä, mutta en koe tätäkään genreä enää omakseni. Olen vältellyt kuuntelussani ja omassa tekemisessäni kaikenlaista lokerointia. Siksi kuljenkin tätä musiikin polkua, joka on genrevapaata ja livenä toivon mukaan yllätyksellistä sekä itselleni että yleisölle. Se on vienyt yllättävän moneen erilaiseen paikkaan ja genrerajoja ylittävään festivaaliesiintymiseen vuosien varrella.
Olet heittäytynyt rohkeasti monenlaisiin musiikillisiin tilanteisiin, soittanut kahdestaan muun muassa rumpaleiden, tanssijoiden ja maamoottoreiden kanssa. Mutta Tampereella kohtaat vasta toisen kerran saksofonistin, Mats Gustafssonin. Kuinka haitari ja saksofoni sopivat yhteen, vai ovatko esiintymisenne ytimessä sittenkin musiikilliset persoonanne, ajattelutapanne?
En ole koskaan ollut suuri saksofonin fani. Mutta kuultuani Matsia 20 vuotta sitten ensimmäisen kerran Ljubljanassa, missä soitimme samalla festivaalilla, ihastuin heti hänen tapaansa tuottaa ääntä ja energiaa.
Kun tätä yhteistyötä ehdotettiin minulle viime vuonna, oli helppo sanoa kyllä. Kun sitten tapasimme lyhyesti ensimmäistä konserttia edeltävänä iltana, taas jälleen Ljubljanassa, tuntui, että persoonamme, ajattelutapamme ja energiamme olivat tarpeeksi lähellä toisiaan. Seuraavana iltana lavalla koimme molemmat todella hyviä soittofiiliksiä ja päätimme perustaa uuden duon. Nyt sitten esiinnymme Tampereella jatkona tälle viime kevään Slovenian keikalle.
Jyväskylän yliopistossa tehdyn tuoreen tutkimuksen mukaan ”artistien ja yhtyeiden julkaisemien musiikkikappaleiden tempo hidastuu heidän ikääntyessään – kasvaa noin 30 ikävuoteen saakka ja alkaa jo sitten laskea”. Oletko huomannut itse musiikkisi hidastuneen tai muuttuneen ikääntymisen mukana? Täytit elokuussa jo 60 vuotta, ja ensimmäisen Kielo-levysi julkaisusta on nyt 25 vuotta.
Soolourani alkoi 30 vuotta sitten. Soolot ovat sen jälkeen olleet itselleni kaiken tekemiseni laboratorio, jossa haen uutta ilmaisua ja mielekästä tapaa soittaa tätä kummallista soitinta nimeltä hanuri. Tsekkasin tähän kysymykseen liittyen ensimmäisen 30 vuotta sitten tehdyn sooloni tempoja verrattuna uuteen Zone-soolooni. On käynyt melkein päinvastoin kuin tässä tutkimuksessa. Monien sävellysten tempot olivat jopa tuplaantuneet tai järjestäen nopeutuneet. En tiedä, mistä tämä kertoo. Mutta sen voin sanoa, että kusi on kyllä laskenut iän myötä nopeasti päästä alaspäin ja sen tulo ulos on taas reippaasti hidastunut näinä kuluneina vuosina.
What’s going to happen? Miltä tulevaisuus näyttää?
Sävellän koko ajan uutta musiikkia. Siitä se lähtee sitten jakoon erilaisiin projekteihin, joita tulee vastaan. Nykyään maailman meno on niin raskaan räikeää ja epätasa-arvoista, että tuntuu, että oman musan kautta on pakko kommentoida yhä enemmän ympärillä olevia asioita, jotka vaivaavat. On tullut vahva tunne, että miksi tätä ammattia edes tekee, jos sillä ei halua yrittää jotain muutosta parempaan.
Mats Gustafsson & Kimmo Pohjonen
Perjantai 1.11.2024 klo 21.45, Pakkahuone
Kuva: Radu Nichie
