Suomeen nyt toista kertaa matkaava Julia Hülsmann on yksi Euroopan menestyneimmistä jazzpianisteista. Hänen kvartettinsa työstää parhaillaan uutta musiikkia ensi vuonna ilmestyvää albumia varten.
What’s happening?
Elämässäni tapahtuu aina paljon. Juuri nyt (5.10.) istun Wienin lentokentällä odottamassa lentoa Jordaniaan, jossa trioni soittaa kaksi konserttia ja pitää työpajoja Ammanin jazzfestivaalilla. Soitin juuri Itävallassa sveitsiläisen Sarah Chaksad Large Ensemblen kanssa. Ja tietenkin odotan kovasti esiintymistä Tampere Jazz Happeningissa kvartettini kanssa, joka työstää tällä hetkellä myös musiikkia uutta albumia varten.
Tampere Jazz Happeningin ensimmäinen ilta on omistettu nouseville artisteille ja yhtyeille eri puolilta Eurooppaa. Viime vuonna valokeilassa oli Norja, vuonna 2021 Belgia. Tänä vuonna valokeilassa on Saksa, ja avajaiskonsertissa esiintyvät Kira Hummen, Fabian Dudek ja Rebekka Salomea Ziegler yhtyeineen. Mukana on myöhemmin myös muita bändejä Saksasta: Kuu!, Janning Trumann X NOSACRUM, Velvet Revolution ja tietysti sinun kvartettisi. Voiko musiikkia mielestäsi kutsua ”saksalaiseksi jazziksi”, siinä mielessä kuin voisimme puhua ”norjalaisesta jazzista”, ”ranskalaisesta jazzista” tai jopa ”italialaisesta jazzista” omine erityispiirteineen? Toisin sanoen mitä saksalaista on ”saksalaisessa jazzissa”? Vai onko se vain käsite, joka viittaa muusikoiden alkuperään tai kansallisuuteen?
En ole varma, onko sellaista kuin ”saksalainen jazz” olemassakaan. Saksassa on erittäin vilkas jazz-kenttä, mikä on hieno asia. Minusta tuntuu, että se on myös hyvin kansainvälistä. Meillä on paljon yliopistoja, joissa voi opiskella jazzia – ehkä se on yksi syy siihen, miksi jazz-skenemme on niin monipuolinen.
Levytysurasi alussa työskentelit paljon laulajien kanssa, teit jopa kolme albumia laulajien kanssa – ja myöhemmin neljännen Theo Bleckmannin kanssa. Miten rakkautesi lauluihin ja lauluntekijöihin on vaikuttanut sinuun säveltäjänä ja esittäjänä? Etsitkö musiikissasi laulunomaisia piirteitä vai onko pianolla johdettu jazz-trio/kvartetti täysin toinen väline?
Yhteyteni laulettaviin melodioihin on mielestäni melko vahva. Tietenkin musiikki, jota kirjoitan sanoituksiin, on hieman erilaista kuin musiikki instrumentaalikvartetilleni, mutta silti uskon, että siinä kuuluu kiintymykseni (ihmis)ääneen ja laulamiseen. Haluan kuitenkin aina tutkia musiikin monia eri puolia: harmoniaa, rytmiä, muotoa… On niin monia tapoja mennä eteenpäin, ja rakastan sitä.
Olet tehnyt vahvaa jälkeä ECM:n levyilläsi ja olet ”vakiohahmo” Euroopan näyttämöllä. Vuonna 2021 voitit myös Saksan jazzpalkinnon vuoden parhaasta instrumentaalialbumista. Oletko koskaan epäillyt, oliko päätöksesi uran valitsemisesta jazzin parissa oikea, ja suosittelisitko nuoremmille muusikoille jazzin valitsemista uramahdollisuudeksi? Entä kuinka vaikeaa on selviytyä jazzmuusikkona Saksassa ja mitä se vaatii?
Olen hyvin kiitollinen siitä, että voin soittaa musiikkiani, enkä ole koskaan pitänyt urani onnistumista itsestään selvänä. Toki minulla on ollut myös vaikeita aikoja, jolloin olen saattanut epäillä päätöstäni ryhtyä jazzmuusikoksi. Mutta pitkällä aikavälillä tämä elämä tekee minut onnelliseksi. Nykyisin nuorilla jazzmuusikoilla ei ole todellakaan helppoa, sillä jazz-skeneen ei ole vieläkään saatu tarvittavia tukia. Jazzin hyväksyntää saksalaisessa yhteiskunnassa rasittaa niin monet kliseet ja ennakkoluulot. Mutta älä anna minun aloittaa kulttuuripolitiikasta puhumista… se on vaikea paikka 🙂
What’s going to happen?
Nautin aina musiikin kirjoittamisesta, siihen en kyllästy koskaan. Ensi vuonna työstämme uutta albumia kvartetin kanssa. Mutta minulla on myös erilaisia projekteja, esimerkiksi oktetti, jossa on kolme laulajaa, jouset ja rytmiryhmä, ja olemme julkaisemassa myös sen kanssa albumin. Työskentelen myös Berliinin taideyliopistossa, sielläkin on paljon mukavaa työtä tehtävänä.
Julia Hülsmann Quartet
sunnuntai 5.11.2023 klo 14.00
Pakkahuone
