Marcus Strickland Twi-Life
US
- Lauantai 4.11. klo 23.30
- Pakkahuone
- 60/45 €
”This new outing from Twi-Life (…) is better than Kamasi Washington’s – or most of the other – ’spiritual jazz’ of the last ten years.”
– Will Layman, PopMatters.
”This new outing from Twi-Life (…) is better than Kamasi Washington’s — or most of the other — ’spiritual jazz’ of the last ten years.”
Saksofonisti ja säveltäjä Marcus Strickland (s. 1979) keksi yhtyeelleen jo kaksikymmentä vuotta sanaleikkimäisen nimen, joka näyttää olevan yllättävän monikäyttöinen. Päällimmäisenä Twi-Life viittaa tietysti englannin kielessä siihen vuorokaudenaikaan (twilight) , jolloin ”Aurinko on jonkin verran horisontin alapuolella, mutta pimeys ei ole vielä alkanut tai on jo päättynyt”. Sen suomenkielinen vastine, myös adjektiivina käytetty ”hämärä” kadottaa kuitenkin tämän näppärän kaksoismerkityksen – puhumattakaan Stricklandin ehkä ihan itse keksimästä twi-lifesta, jossa luonnonilmiö on vaihtunut elämänilmiöön.
Mutta mihin twi-life sitten viittaa? Ehkä yksinkertaisesti siihen, että hänen omassa jazz-pohjaisessa rytmimusiikissaan tyylilajien rajat hämärtyvät, että ne ovat tositarkoituksella epäselviä. Miamissa syntynyt ja varttunut, muun muassa trumpetisti Dave Douglasin ja rumpali Jeff “Tain” Wattsin kokoonpanoissa soittanut Strickland kuuluu 44-vuotiaana jazzmuusikkona kuitenkin siihen ikäpolveen, joka ole ei voinut välttyä kuulemasta hip hopia ja vaikuttumasta ”DJ-kulttuurista”.
Tämä on melko ilmeistä varsinkin Twi-Life-yhtyeen kolmella uusimmalla albumilla, joista ensimmäisen (Nihil Novi, 2016) tuotti lauluntekijä ja basisti Meshell Ndegeocello sekä julkaisi Blue Note. Seuraavalle Twi-Life-levyllä (People of the Sun, 2018) Strickland hämärrytti lähtökohtaa vielä enemmän ja on edennyt nyt kolmanteensa – mutta keskitetymmin.
Tammikuussa 2023 julkaistu, Stricklandin oman vakiokvartetin levyttämä The Universe’s Wildest Dream on afrofuturistinen teema-albumi, jonka ytimessä on huoli maapallon tilasta ja vielä tarkemmin tietysti ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kehityksestä:
”We are the aliens, earth is the spaceship, mother nature is the technology”, selventää Marcus Strickland lähtökohtansa heti levyn avaavassa, bassoklarinetin viilentämässä Prayer-kappaleessa.
Tampereen kaupunginkirjaston Liikkuva kirjasto tarjoaa Pakkahuoneella musiikkia, kirjoja, nuotteja ja elokuvia lainattaviksi tai paikan päällä selattaviksi koko lauantain ajan. Lisäksi on mahdollista tutustua kirjaston e-palveluihin. Paikalla on Metson musiikkiosaston kirjastonhoitajia.
KUVA © Petra Richterova
Kokoonpano
Marcus Strickland – saksofoni
Charles Haynes – rummut
Mitch Henry – koskettimet
Kyle Miles – basso