Helsinki-Cotonou Ensemble

Länsi-Afrikan pienessä Beninissä sijaitseva Villa Karon kulttuurikeskus ja taiteilijaresidenssi on yrittänyt rakentaa ”siltaa suomalaisten ja afrikkalaisten taiteilijoiden, tutkijoiden ja kulttuurivaikuttajien välille” nyt yli kaksikymmentä vuotta – kuten sen kotisivulla muotoillaan.

Yksi residenssitoiminnan tunnetuimpia ja ainakin kuuluvimpia esimerkkejä on kahdeksan muusikon Helsinki-Cotonou Ensemble, jonka kitaristi Janne Halonen, basisti Sampo Riskilä ja rumpali Juha Räsänen sysäsivät liikkeelle Villa Karon kotikylässä Grand Popossa alkuvuodesta 2012. Saman pitkään valmistellun toiviomatkan peruja on myös kokoonpanon ensimmäinen albumi, Suomessa julkaisukuntoon viimeistelty Beaucoup de Piment (2013), ”Paljon chiliä”. Sen keskeinen beniniläinen muusikko oli laulaja, lauluntekijä ja lyömäsoittaja Noël Saïzonou, joka on Helsinki-Cotonou Ensemblen neljäntenä perustajana edelleen Halosen pääasiallinen musiikillinen työpari.

Helsinki-Cotonou Ensemblen ensialbumin vastaanottoa avitti ainakin osittain tarina poikkeuksellisesta syntyhistoriasta, ehkäpä myös rytmimusiikkien rajattomuudesta ja siltojen rakentamisesta. Mutta tarina oli parempi – ja toiseen levyyn mennessä keikkailun kerryttämä kokemus oli syventänyt yhtyeen musiikillista näkemystä niin, että nimelle Fire, Sweat & Pastis (2013) löytyi katetta. Hien nostatti chilin sijasta pintaan tanssi, ja albumi valittiin Suomessa vuoden kansanmusiikkilevyksi.

Muun muassa afrobeatia, funkia ja jazzia fuusioiva Helsinki-Cotonou Ensemble on julkaissut nyt neljä studioalbumia, joista uusimman viime vuoden toukokuussa. Sillä on mukana yhtyeen uusin jäsen, tansanialainen lyömäsoittaja ja laulaja Kasheshi Makena.