Lakecia Benjamin

Saksofonisti ja säveltäjä John Coltrane (1926–1967) on edelleen sitkeästi läsnä jazzissa, kohta 55 vuotta kuolemastaan. Harvemmin enää nimenä, mutta usein viittauksena ja vaikuttajana, varsinkin tenorisaksofonistien esikuvana, pyhitettynä jumalhahmona. Ja joskus nousee esiin myös kysymys hänen toteutumattomasta tulevaisuudestaan. Mitä ”kokeellisimman” ja ”spirituaalisimman” kautensa huipulla vain 40-vuotiaana kuollut Coltrane olisi mahtanut soittaa ja säveltää myöhemmin, jos olisi elänyt? 

New Yorkin Manhattanilla varttunut alttosaksofonisti Lakecia Benjamin ei ole välttämättä pohtinut juuri tätä, mutta nostaa John Coltranen rinnalle hänen aidon aikalaisensa ja työnsä jatkajan, pianisti, harpisti ja säveltäjä Alice Coltranen (1937–2007). Hän soitti aviomiehensä viimeisillä albumeilla ja teki hänen kuolemansa jälkeen kymmenessä vuodessa (1968–1978) kaksitoista omaa ”spirituaalista” albumia, mutta jätti niiden jälkeen musiikin julkisen esittämisen kokonaan. Ehkä neljän lapsen yksinhuoltajana työstään tarpeekseen saaneena, ehkä ajoittain mitätöivästä vastaanotosta tympääntyneenä, ehkä uuden oman tien löytäneenä.

Lakecia Benjaminin konsertissa voi kuulostella, millainen tämä kahden Coltranen musiikillinen ja henkinen yhteys on sellaisen nuoren muusikon mielestä, joka ei voi muistaa heidän aktiiviaikojaan, jolle he olivat ensi alkuun vain historiallisia hahmoja. 

Live on silti taatusti erilainen kuin John Coltranen ja Alice Coltranen kolmestatoista sävellyksestä koottu levy Pursuance: The Coltranes (2020), jolle Benjamin oli saanut vieraileviksi solisteiksi toistakymmentä muusikkoa – muun muassa laulaja Dee Dee Bridgewaterin, saksofonisti Gary Bartzin sekä basistit Ron Carterin ja Reggie Workmanin. Jazz Happeningiin saapuvassa kvartetissa heistä ei ole kukaan ja levynkin muusikoista vain yksi. Onko kuva nyt levyä kirkkaampi ja yhtenäisempi, saako Benjamin jazziin vielä enemmän happeningia.