Mitä kuuluu? Miten viime vuosi on sujunut?
Minulla menee todella hyvin. 😊 Odotan innolla esiintymistä Tampereella UMOn kanssa! Heidän kanssaan soittaminen oli upea kokemus vuonna 2019. Esitän tässä konsertissa ensimmäistä kertaa albumini ”Ritual Dances” yhdessä big bandin kanssa sen jälkeen, kun julkaisin albumin amerikkalaisen Sunnyside Recordsin kautta helmikuussa 2022. Aion todella nauttia esiintymisestä, varsinkin fantastisessa Tampere Jazz Happeningissä – yhdellä kaikkien aikojen suosikkifestivaaleistani! Siellä on aina niin upea tunnelma ja musiikkia ympäröi vakavuus tällä hienolla festivaalilla.
Kulunut vuosi on ollut melko hyvä, kun ottaa huomioon Covidin seuraukset… Olen soittanut paljon omien bändieni, kuten Ibrahim Electricin, gambialaisen koransoittajan Dawda Jobartehin ja Magic Spirit Quartet -kokoonpanon kanssa. Magic Spirit Quartetissa soittaa mm. marokkolainen gimbrinsoittaja Majid Bekkas. Palasin juuri viime viikolla Marokosta taianomaiselta konserttikiertueelta, jonka tein tuon upean bändin kanssa.
Ja loin uuden trion suomalaisen saksofonistin Mikko Innasen ja ranskalaisurkuri Cedric Piromallin kanssa. Olemme kiertäneet kokoonpanolla hieman Tanskassa, Suomessa ja Ranskassa. Ja sitten olen itse asiassa tehnyt ihka ensimmäistä kertaa sävellyksen elokuvaan… elokuva on suomalainen, nimeltään ”Hetki lyö” ja sen on ohjannut Jukka-Pekka Valkeapää. Elokuvan ensi-ilta pidetään Helsingissä marraskuussa ja se nähdään Tallinn Black Nights Film -elokuvafestivaalilla tässä kuussa. Eli kyllä, minä olen siitä aika innoissani. Tässä kuussa minulla on paljon tekemistä Suomessa!
Sait ensimmäisen rumpusettisi kolmevuotiaana taaperona kummisedältäsi Alex Rieliltä – hyvin tunnetulta tanskalaiselta rumpalilta, jonka kanssa olet myös soittanut ja äänittänyt. Mikä sinusta olisi tullut, jos hän olisi ollut kirjailija, lakimies tai neurokirurgi tai jopa pasunisti. Kysymykseni kuuluu siis: kuinka suuri osa elämästämme, jopa taitelijoiden elämästä, perustuu sattumaan. Ja entäpä, miten päätät siitä, mitä näistä aiot noudattaa / tai mitä niistä pitäisi seurata?
Heh, erittäin hyvä kysymys… Olen sataprosenttisen varma siitä, että olisin työskennellyt jonkinlaisen fyysisen ilmaisun parissa. Äitini oli balettitanssija, kuten isäpuolenikin ja toinen kummisetäni (minulla on kaksi kummisetää, toinen heistä on tanskalainen balettilegenda Erik Bruhn). Kuka tietää, ehkä olisin ollut kiinnostunut tanssista… Toisaalta, tanssi ei koskaan kiinnostanut minua sataprosenttisesti, vain balettiMUSIIKKI… joten taidan olla oikeassa paikassa. Sitten taas, kun olin 13-vuotias, olin juoniorijoukkueeni paras maalintekijä Kööpenhaminassa, joten ehkä rumpujen soittaminen pilasi täydellisen futisuran, heh, kuka tietää.
Neljä vuotta sitten, vuonna 2018, julkaisit kuuden levyn sarjan, joka oli saatavilla vain EP-levyinä vinyylinä. Ei striimauksena, ei latauksina, ei edes CD-levyinä. Ja olit siinä oikeassa: et fetisoinut vinyyliä sellaisenaan, mutta muistutit ja korostit sitä, että musiikin saanti on nykyään liian helppoa – että sekä musiikki ja muusikot ansaitsevat aikaa ja kärsivällisyyttä. Ja heille tulisi tietysti myös maksaa. Millaisia vaikutuksia sillä on ollut, että musiikkiin pääsee käsiksi helposti, henkilökohtaisella ja yleisellä tasolla? Ja: onko paluuta ”syväkuunteluun”?
Tämä on todella, todella vaikea kysymys… koska en ole tämän asian suhteen kovin positiivinen. Todellakin… pelkään, että suoratoistokulttuurilla on erittäin vakava ja vahva vaikutus musiikin arvon alenemiseen. Etenkin ei-valtavirtamusiikkiin, ja musiikkiin, jota on hankala lokeroida. Kysymykseen ei ole oikeaa ja hyvää vastausta. Mutta kyllä, uskon, että menetämme paljon hienouksia ja yksityiskohtia musiikista ”taidemuotona” suoratoistokulttuurissa.
Kuunteluprosessista on kärsivällisyys häviämässä, musiikista puuttuu tieto ja pienet yksityiskohdat, emme voi antaa musiikkia todellisena lahjana enää, kun suoratoisto on olemassa… ja niin paljon tietoa albumeista ja muusikoista häviää suoratoiston myötä. Tuntuu, että musiikin arvo varsinaisena tuotteena vähenee ja muusikot myös haalistuvat suoratoiston myötä ja se tekee minut todella surulliseksi. Lisäksi näemme yhä enemmän ja enemmän taiteilijoita, jotka lakkaavat olemasta todella luovia ja sen sijaan muusikot koettavat luoda musiikkia, joka sopii soittolistoille, mikä tarkoittaa sitä, että saamme vain paljon enemmän SAMAA musiikkia yhä uudelleen ja uudelleen… Uskon vahvasti, että vakavan musiikin, kuten jazzin ja klassisen musiikin, TÄYTYY löytää paljon parempia ja kunnioittavampia alustoja kuin esimerkiksi Spotify tai muut suoratoistopalvelut. Meidän täytyy viedä musiikkimme takaisin paljon vakavampaan ja kunnioittavampaan ilmapiiriin ja pakkauksiin. Tarvitsemme jonkinlaisen ”aikuisen” huolehtimaan asiasta, luomaan alustoja musiikille TAIDEMUOTONA jälleen.
Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana olet soittanut ja äänittänyt hyvin erilaisissa puitteissa ja julkaissut noin 30 albumia, joita olet johtanut tai ollut mukana johtamassa. Olisi kiinnostavaa tietää, mikä on se yhteinen, punainen lanka, joka kulkee taiteellisuutesi ja musiikintekosi läpi – paitsi se tietysti, että olet rumpali.
No… luulen, että leikin samanlaisella ”tulella”, kun soitan esimerkiksi Ibrahim Electricin kanssa tai kun soitan free jazzin parissa tai esimerkiksi UMOn kanssa. Yritän aina lähestyä instrumenttiani ja musiikkia uteliaasti, mutta myös olla tietoinen siitä, milloin rumpujen tulee tukea soittoa ja milloin niiden kuulu olla pääosassa. Joissakin kokoonpanoissa minun täytyy keskittyä siihen, että luon bändille selkärangan, ja toisissa voin muokata musiikkia vapaammin ja tasavertaisemmin muiden instrumenttien kanssa. Minusta molemmat ovat yhtä mielenkiintoisia… Joka tapauksessa, kun istun rumpusettini taakse, on aina aikomuksenani yrittää luoda jotain uutta.
Mitä tapahtuu tulevaisuudessa?
Toivottavasti jatkan paljon soittamista bändieni kanssa. Ja olisi aivan mahtavaa työskennellä paljon enemmän elokuvamusiikin parissa. Joten, jos joku elokuvaohjaaja lukee tämän, ota yhteyttä! 😉 Julkaisemme myös albumit uuden trioni kanssa, johon Mikko Innanen kuuluu, sekä duoni Dawda Jobartehin kanssa. Ja viimeinkin ensi vuonna esitän ”Ritual Dances” -albumini Danish Radio Big Bandin kanssa Kööpenhaminassa, sekä Bulgarian National Radio Big Bandin kanssa Sofiassa, Bulgariassa.
