Pianisti-säveltäjä Aurora Hentunen on viettänyt pitkiä aikoja Suomen ulkopuolella, erityisesti Alankomaissa, ja myös lähitulevaisuus näyttää liikkuvaiselta. Tampereelle Hentunen tuo kvintettinsä, jonka kanssa tehty levy Little Further julkaistaan lokakuussa.
What’s happening? Miten menee?
Hyvin menee! Tällä hetkellä erilaisia projekteja on paljon ja ne kaikki ovat mieluisia. Vuoden 2023 aikana valmistui kaksi albumia, ja tänä vuonna olen keskittynyt uuden albumin sekä metsästä kertovan sinfonian säveltämiseen, joiden täysipäiväinen työstäminen on mahdollista Koneen säätiön apurahalla. Vietin kevätkesällä kolme kuukautta Pariisissa residenssissä, ja matka oli todella inspiroiva niin kaupungin, sen tapahtumien kuin muiden taiteilijoiden tapaamisen osalta. Pääsin myös soittamaan muutaman konsertin Pariisissa.
Olet opiskellut ja työskennellyt pitkiä aikoja Hollannissa. Kuinka maan, kulttuurin ja kielen vaihtaminen on mahdollisesti vaikuttanut sinuun muusikkona ja musiikintekijänä? Löysitkö uudessa ympäristössä enemmän itseäsi – tai ehkä itsestäsi jotain sellaista, jota et tiennyt olevan?
Kotimaasta lähtö vaikutti valtavasti. Sain ulkomaan opintojen ja töiden kautta mahdollisuuksia, joita ei Suomesta olisi löytynyt, mutta myös verkostoituminen on ulkomailla laajempaa ja rennompaa. Uuteen kulttuuriin mukautuminen ja kielen vaihtaminen vaatii avoimuutta ja sinnikkyyttä, ja se opetti minulle varsinkin mukavuusalueen ulkopuolella olemisen taidon. Koen, että siihen pyrkiminen on edelleen tärkeää ja tunnen kehittyväni epämukavuusalueella myös nopeimmin. Opin vieraalla maalla tuntemaan ja kuuntelemaan itseäni paremmin, mikä ehkä edesauttoi kosketusta säveltämiseen ja musiikin viemistä eteenpäin.
Ulkomailla asuminen on minulle edelleen tärkeää. Se antaa minulle mahdollisuuden löytää uusia puolia itsestäni, tutustua paremmin muihin taiteenaloihin sekä kerryttää tietoa muista kulttuureista ja ihmisten taustoista. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, mihin suuntaan musiikkini etenee.
Kolmas yhtyelevysi Little Further on valmistunut poikkeuksellisen pitkän tauon jälkeen, viitisen vuotta edellisestä. Mikä merkitys levyillä on musiikillesi ja muusikkoudellesi, tuskin näinä aikoina ainakaan taloudellinen? Ovatko levyt ennen kaikkea omien elämänvaiheiden dokumentteja – ja myös ”käyntikortteja” — vai jopa tekemisen moottoreita, päämääriä?
Striimauksen lisääntyminen on vähentänyt levymyyntiä, ja tämän vuoksi levyjen tekeminen on varsinkin marginaalimusiikissa riskialtista. Toisen albumini (Frost, 2019) jälkeen tein pandemian aikana monia tilaustöitä mm. Big Bandeille ja klassisen puolen kokoonpanoille sekä toisen yhtyeeni Meow Pigletin debyyttialbumia. Halusin myös antaa itselleni enemmän aikaa kolmannen levyn sävellystyöhön, joka mahdollistaisi oman soundin viemisen eteenpäin ja uusien tekstuureiden ja tuottamismetodien löytämisen.
Rakastan albumikokonaisuuksien tekemistä, ja pyrin jokaisen kohdalla aina antamaan sille oman hengen. Little Further koostuu globaalista epävarmuudesta ja oudolta tuntuvasta kollektiivisesta yksinäisyyden tunteesta. Albumilla käsittelen myös dramaattisia apokalyptisiä kysymyksiä kappaleilla The Last Ones ja Letter. Jälkimmäisen tekstitys on osaksi kirjettä, jonka pyysin tehtävänantojen kautta ChatGPT:tä kirjoittamaan. Kaikesta synkkyydestä huolimatta levyn nimen mukaisesti haluan luottaa horisontissa siintävään parempaan huomiseen.
Sävellystä, tuotantoa tai albumia voi kyllä jäädä viimeistelemään ikuisiksi ajoiksi ja hyvin harvassa ovat ne kappaleet, joissa en olisi nähnyt vielä mahdollisuutta parantamiseen. Kappaleista pitää osata päästää irti jossakin vaiheessa, ja ajatella että tämä on juuri tämän hetken tyylini. Sillä ajatuksella levyjä voi myös katsoa elämänvaiheiden dokumentteina.
Onko oma musiikki sinulle ennen kaikkea ”puhdasta” musiikkia? Vai kytkeytyykö sen tekemiseen ja esittämiseen laajempia pyrkimyksiä, halua vaikuttaa?
Pyrin jatkuvasti enemmän kirjoittamaan myös musiikkia, jolla on vahvempi sanoma ja jolla pystyisin vaikuttamaan. Debyyttialbumini oli omasta henkilökohtaisesta elämästäni kertovia pieniä tarinoita, sillä olin keskellä monia suuria muutoksia. Tämän kolmannen kohdalla (ja iän karttuessa) olen valveutuneempi ja haluan musiikillani alleviivata mm. näkemiäni yhteiskunnallisia ongelmia.
Koska kvintettini musiikki on instrumentaalia ja sanatonta, kappaleiden nimeäminen on minulle tärkeää, sillä voin antaa kuulijalle pienen vihjeen siitä, millä tavoin ehkä itse olin ajatellut kappaleeni kuultavan. Suurempien teosten säveltämisen yhteydessä olen kirjoittanut pidemmän saatetekstin, mistä kappaleessa on kysymys. Tällaisissa teoksissa olen esimerkiksi kunnioittanut jazzin varhaisimpien aikojen naissäveltäjiä ja -instrumentalisteja, joiden toiminta ja työ jazzmusiikin kehittäjinä on jäänyt vähälle huomiolle. Sävellykseni Siimes – Behind the Woods kertoo vanhasta kuusimetsästä ja siihen liittyy ajatus vanhojen metsien suojelusta. Toki loppujen lopuksi kuulija saa itse päättää mihin maailmaan hän haluaa musiikin liittää.
What’s going to happen? Miltä tulevaisuus näyttää?
Vuoden verran saan vielä tehdä rauhassa apurahan avulla sävellyksiäni. Tämän vuoksi vietän myös suurimman osan vuotta Suomen ulkopuolella. Ensi vuonna tulen viettämään hiukan aikaa myös Yhdysvalloissa. Haaveenani olisi saada sinfonia esitettäväksi orkestereille ja kaksi albumia julkaisua vaille valmiiksi ensi vuoden loppuun mennessä. Toiveeni on myös tehdä musiikkia niin pienille kuin suurille kokoonpanoille genrestä riippumatta. Teen kovasti töitä sen eteen, että voin jonakin päivänä saada leipäni säveltämisestä ja oman musiikkini esittämisestä, mutta kova työ vaatii myös oikeita hetkiä ja onnea.
Aurora Hentunen Quintet
Perjantai 1.11.2024 klo 21.00, Telakka
