Roberto Ottaviano - Eternal Love Quintet

Oikukkaalle sopraanosaksofonille taiteellisen elämänsä omistaneet muusikot ovat sen verran harvinaisia tapauksia, että heitä ei osu joka vuonna Tampere Jazz Happeningiin, jossa soitin ei ole ollut koskaan kynnyskysymys. Muistuuko silti äkkiseltään ketään edes tältä vuosituhannelta? Ehkä ei. Mutta yhtä sopraanosaksofonistia eivät pitkäaikaisimmat kävijät ole todennäköisesti unohtaneet: toista sataa levyä tehnyttä Steve Lacya.

Jazz Happeningissa yhtyeensä kanssa 1985 ja 1998 esiintynyt, vuonna 2004 kuollut Lacy oli kuitenkin elinaikanaan yksi modernin jazzin ikoneista, myöhemmällä iällään myös legenda. Ei välttämättä viekas massojen viettelijä, vaan pikemminkin vakavahko pohdiskelija, jonka musiikki leikkasi usein muita taiteita: kuvataidetta, tanssia, teatteria, elokuvaa, runoutta, kertomakirjallisuutta. Ja pianisti Thelonious Monkia, jonka sävellyksiä hän tulkitsi toistuvasti sekä yksin ja yhtyeineen.  

Pariisissa keskeiset vuotensa asunut Steve Lacy oli myös suurin syyllinen siihen, että italialainen Roberto Ottaviano (s. 1957) erikoistui etsikkovuosiensa jälkeen juuri sopraanosaksofoniin – kohtalokkaan tapaamisen jälkeen. Mutta oman sopraanoäänen löytäminen ei ollutkaan helppoa, kuten Ottaviano itse muistaa: jokaisen uuden, omaksi kuvitellun musiikillisen polun päässä odottikin jo Lacy, jokaisen haasteen jo ratkaisseena. 

Tampereella suomalaiset voi kuulla ensi kertaa elävänä, millaisen polun toistakymmentä omaa levyä tehnyt Roberto Ottaviano on onnistunut raivaamaan itselleen ja mitä oikein tarkoittaa kvintetin nimeen nostettu ikuinen rakkaus.