Pepe Willberg & Jukka Eskola Statement

Tampereella syntynyt ja Tampereella musiikillisen uransa trumpetilla aloittanut Otto Donner (1939–2013) esiintyi Tampere Jazz Happeningissa vain kerran, vuonna 2001 yhtyeellään Otto Donner Free For All. Se oli saanut hiljattain julki ensimmäisen levyn, yhden niistä harvoista, jotka Donner teki omissa nimissä. 

Poikkeuksellisen moneen ehtineen ja musiikilliset rajat kevyesti ylittäneen Donnerin vaikutus kuuluu silti edelleen – varsinkin laaja-alaisena levytuottajana ja julkaisijana, mutta myös säveltäjänä, jollaiseksi hän itsensä ennen muuta mielsikin. Ja toden totta: Donner sävelsi viidenkymmenen vuoden aikana muun muassa tuhat laulua sekä satoja muita teoksia elektronimusiikista elokuvamusiikkiin, kuoroteoksista orkesteriteoksiin. 

Trumpetisti Jukka Eskolan (s. 1978) ideoimassa ja suunnittelemassa konsertissa keskitytään Donneriin laulusäveltäjänä sekä ennen kaikkea kahteen ensimmäiseen albumiin, jotka tämä sekä sävelsi, sovitti että tuotti kokonaan ja käytännössä myös julkaisi. 

Donnerin oman Treament-kokoonpanon levyttämä En soisi sen päättyvän (1970) ja Pepe & Paradisen levyttämä Niin vähän on aikaa (1972) ovat musiikillisesti kunnianhimoisen ja yhteiskunnallisesti radikalisoituneen aikansa tyylipuhtaita edustajia. Silti molemmista on kehkeytynyt suomalaisia levyklassikkoja, jotka ovat aikaa myöten saavuttaneet jonkinlaisen ajattomuuden. 

Tampereella näistä suomalaisten runoilijoiden teksteihin sävelletyistä levyistä En soisi sen päättyvän esitetään osittain ja Niin vähän on aikaa kokonaan, alusta loppuun. Eskolan johtaman sekstetin laulusolisti ja samalla aikakauden takuumies on molemmilla levyillä laulanut Pepe Willberg (s. 1946).

”Kerroin ideastani Pepelle ja kävi ilmi, että hän ei ollut esittänyt suurinta osaa levyjen lauluista koskaan, eikä missään”, kertoo Eskola. Siksi hän päättikin jättää uustulkinnat seuraaville tekijöille ja esittää laulut kokoamansa Statement-yhtyeen kanssa suunnilleen niin kuin ne levytettiin, Donnerin alkuperäisiä sovituksia mallintaen, alkuperäisen soundin säilyttäen. ”Suurimmat erot liittyvät varmaan kappaleiden kestoihin ja sooloihin: ne ovat nyt pidempiä, ehkä enemmän myös omaa aikaamme. Kyllä sekin saa kuulua.”