Nubya Garcia

Kuka oikein on Pohjois-Lontoossa varttunut saksofonisti, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja Nubya Garcia (s. 1991), tämä yksi Britannian uusimman ”jazz-renessanssin” keskeisimmistä muusikoista ja myös viimeisimmistä roolimalleista?

Vastaus on lähempänä kuin voi arvata: hänen ensimmäisellä omalla albumillaan, jonka nimeen sisältyy jo vahva vihje. Arvostetuksi Mercury-levyehdokkaaksi tuoreeltaan nostettu Source (2020) on kokoelma identiteetin ympärille kiertyviä omaelämäkerrallisia kappaleita, joissa Nubya Garcia avaa monikulttuurista menneisyyttään ja monia musiikillisia vaikutteitaan:  ”Ihminen on sitä vapaampi, mitä enemmän hän tietää omasta historiastaan”, siteeraa Garcia yhtenä johtoajatuksenaan kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Maya Angelouta.

Ja mitä sitten voi tietää tai ainakin aavistaa jazzmuusikko Nubya Garcian historiasta, jos kuuntelee tunnin mittaisen Sourcen alusta loppuun? Ei välttämättä sitä, että hänen äitinsä syntyi Guyanassa ja isänsä Trinidadissa, mutta Etelä-Amerikka ja Karibia suodattuvat läpi muun muassa kappaleissa La cumbia me está llamando ja Source. Jälkimmäinen reggae-rytminen sovitus antaa levyn ylivoimaisesti pisimpänä kaksitoistaminuuttisena myös osviittaa, kuinka liekehtivä tenorisaksofonisti Nubya Garcia voi olla lavalla, livenä.

Tärkeä kappale hänen oman tarinansa kannalta on myös perinteen edistämistä korostava The Message Continues – ja nyt kolmekymmenvuotiaana hän alkaa olla itsekin iässä, jossa voi olla vastaanottajan lisäksi yksi jakajista.