London Afrobeat Collective

Afrobeats on nykyään yleisnimi nykyaikaiselle länsiafrikkalaisille popmusiikille ja ajoittain vieläkin laajemmin siitä vaikuttuneelle länsimaiselle popmusiikille. Siis melko löyhänlainen käsite, joka sulkee sisäänsä jo monenlaisia uusia tyylejä. Mutta ilman lopun monikollista s-kirjainta sitä ei tarvitse enää suuremmin selitellä. Yksiköllinen afrobeat oli se uusi urbaani, kovaa iskenyt tyyliyhdistelmä, jota nigerialainen Fela Anikulapo Kuti ryhtyi kehittelemään kuohuvan 1960-luvun loppupuolella jazzrumpali Tony Allenin kanssa – palattuaan yliopistovuosiensa jälkeen Lontoosta takaisin Lagosiin.

Kuten nimestäkin voi päätellä, kahdeksan lontoolaisen muusikon London Afrobeat Collective on omistautunut afrobeatille, sekä suunnilleen vielä sen alkuperäisimmälle muodolle tuttua tyyliä juurikaan uudistamatta. Mutta tanssiin puoliväkisin viettelevä hypnoottinen afrobeat ei ole tälle toistakymmentä vuotta vaikuttaneelle kollektiiville onneksi ”vain musiikkia”. Afrobeat on sille yhtä lailla yhteiskunnallisen vaikuttamisen väline – kuten se oli itsensä moniin vaikeuksiin laulaneelle, puhuneelle ja puhkuneelle Kutille, panafrikkalaiselle toisinajattelijalle ja totuudentorvelle.

London Afrobeat Collectiven erottaa menneisyydestä kuitenkin yksi oleellinen: eturivin laulaja on nyt nainen ja tekstien näkökulma osittain myös naisen, avoimen feministinen. Kokoonpanon edellisellä albumilla (Food Chain, 2015) hän oli Funke Adeleke, uusimmalla kolmannella (Humans, 2019) lauluja on Juanita Euka. Hän on Kongon demokraattisessa tasavallassa syntynyt ja Argentiinassa varttunut diplomaattiperheen lapsi, jolle musiikki on puolittainen sukuvelvoite. Juanita Eukan setä oli maailmankuulu laulaja ja kitaristi Franco Luambo, jonka johtama rumbayhtye OK Jazz/TPOK Jazz teki satakunta albumia. Eukalla on niitä toistaiseksi vasta yksi, puolentoista vuoden takainen Mabanzo (2022).

Konsertti järjestään perjantai-illan päätteeksi, lauantain vastaisena yönä.