Jukka Gustavson Prognosis

Laulaja, lauluntekijä ja kosketinsoittaja Jukka Gustavson (s. 1951) levytti ensimmäisen oman kappaleensa lokakuussa 1969, jolloin täytti kahdeksantoista. Joku voi muistaa vielä sen nimenkin, sillä neliminuuttisesta Luulosairaasta (1969) sukeutui rockyhtye Wigwamin ensimmäinen hitti sekä myöhemmin suomenkielisen suomirockin klassikko. Ja oikeastaan jo aikakaudelta, jolloin koko suomirockia ei edes ollut olemassa.

Gustavsonin lukeneisuutta henkivä Luulosairas näyttäytyy nyt aika merkityksellisenä muutenkin, sillä siinä puhuu monilta myöhemmiltä levyiltä tuttu syvämietteinen etsijä – jos oletamme, että tekstin minäkertoja oli todella nuori Jukka Gustavson itse. ”Olemme joskus päässeet lähelle ihmisen korkeinta hengen astetta / Jossa tiesimme ehdottoman syvästi ettemme tiedä mitään”, tulkitsi Luulosairaan laulaja sellaisella eksistentiaalisella epävarmuudella, jonka vain lukiolainen voi saavuttaa.

Viisikymmentä vuotta myöhemmin suuret kysymykset askarruttavat etsivää Gustavsonia edelleen, sekä ilmiselvästi myös halu parantaa maailmaa. ”We must change / There is no other way / To try and stop / The climate change”, laulaa hän viime vuonna julkaistulla viidennellätoista albumillaan, jolla hän ottaa hyvin selkeästi kantaa myös rasismiin, köyhyyteen ja työttömyyteen – muun muassa.

Gustavsonin kokonaan säveltämän ja sanoittaman levyn kaksimerkityksinen nimi Prognosis näppärästi vihjaa myös tyyliin: musiikki on parhaimmillaan juuri sellaista pitkien perinteiden progerockia, johon Gustavsonin kiistaton paikka suomalaisen rockin kunniagalleriassa perustuu. Pakkahuoneen konsertti on hänen ensimmäisensä Tampere Jazz Happeningissa omalla yhteellä ja omalla ohjelmistolla, vaikka ei aivan ensimmäinen.