De Beren Gieren

Pianistin, basistin ja rumpalin pelkistetty yhteenliittymä – pianotrio – on ollut jazzin keskeisimpiä kokoonpanoja nyt yli kuusikymmentä vuotta, noin puolet jazzin historiasta. Siksi voikin välillä vaikuttaa, että niitä mahtuu kolmetoista tusinaan: että perinne painaa liikaa, että keskinäiset erot ovat lopulta vähäisiä, että lähes kaikki kiinnostava on jo soitettu ja levytetty – muun muassa rajoitetun liikkumavaran takia. Ja varsinkin nyt, kun melkein kaikki historiallisesti merkittävä pianotriojazz on periaatteessa vain parin klikkauksen takana, armottomana vertailukohtana.

Mutta tietysti minkä tahansa yhtyeen kyseenalaistaminen pelkän soitinyhdistelmän perusteella on tahditonta, ja sinnikäs etsijä voi löytyy myös yllättäjiä, jopa perinteen tuoreuttajia. Ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyvä belgialainen elektroakustinen De Beren Gieren saattaa täyttää molemmat ehdot, vaikka ei tulekaan tyhjästä. Pianisti Fulco Ottervangerin (s. 1984) vuonna 2009 perustama De Beren Gieren – Karhut kirkuvat? – on tehnyt tähän mennessä kaksi ep-levyä, yhden livealbumin ja viisi studioalbumia, joista uusin Less Is Endless (2021) julkaistiin syyskuussa.

Albumin näppärästä sanaleikkimäisestä nimestä ei kannata vetää silti lopullisia johtopäätöksiä, vaikka se antaakin tyylistä vähän vihiä. Ottervangerin sävellyksissä ja muusikkojen yhteisissä, elektronisesti sävytetyissä sovituksissa korostuu melko usein jonkinlainen less-estetiikkaa. Vähemmän on yleensä vähän enemmän, mutta ei silti juuri koskaan melodioiden ja melodisuuden kustannuksella.