Julia Hülsmann Quartet

Pianisti ja säveltäjä Julia Hülsmannin (s. 1968) kvartetti soittaa suunnilleen parasta jazzia mitä Saksasta nykyään saa, jos suureen arvovaltaiseen asiantuntijaraatiin on lainkaan luottaminen. Kvartetin edellinen levytys Not Far From Here valittiin vuonna 2021 parhaaksi saksalaiseksi jazzalbumiksi ja tänä vuonna Julia Hülsmann Quartet oli samassa kilpailussa (Deutscher Jazzpreis) yksi niistä kolmesta nimetystä finalistista, joista valittiin huhtikuussa vuoden paras saksalainen jazzyhtye. 

Suomessa Hülsmannia on kuultu livenä silti vain yhden kerran, jo vuodesta 2002 vaikuttaneen trionsa kanssa. Se on myös Tampereelle tulevan berliiniläisen kvartetin ytimessä, sillä kontrabasisti ja rumpali ovat yhä samat: Marc Muellbauer (s. 1967) ja Heinrich Köbberling (s. 1968). Tenorisaksofonisti Uli Kempendorff (s. 1981) liittyi tiiviiseen ryhmään vasta edellisellä palkitulla albumilla ja avasi samalla oven hieman karheampaan yleissointiin, joka täydellistyi kvartetin uusimmalla julkaisulla The Next Door (2022).

Hülsmannin ja hänen yhtyeidensä kansainvälistä näkyvyyttä on lisännyt tietysti se, että viimeiset viisitoista vuotta tukena on ollut julkaisija, jota parempaa ei juuri voisi toivoa: tuottaja Manfred Eicherin johtama ECM.  Jazzpianistiksi Berliinissä opiskelleen Hülsmannin uran alkuajat eivät silti enteilleet yhteistyötä Eicherin kanssa, sillä hänen kolmella ensimmäisellä levyllään oli pääosassa laulusolisti. Ensimmäinen Scattering Poems (2003) perustui pääosin E.E. Cummingsin runoihin, toinen Come Closer (2004) oli koottu hänen varhaisen innoittajansa Randy Newmanin lauluista.

Enää Hülsmannin levyillä ei ole laulajia, mutta laulullisuus kuultaa yhä läpi – välillä kirjaimellisesti. Edellisen kvartettialbumin ainoa lainakappale oli David Bowien ja Pat Metheny Groupin levyttämä This Is Not America (1985), uusimmalla on vapaamielinen tulkinta Princen ja Wendy & Lisan balladista Sometimes It Snows in April (1986). Sekin palautuu Bonnissa varttuneen Julia Hülsmannin teinivuosille – aikaan, jolloin hän halusi vaihtaa klassisen musiikin kokonaan popmusiikkiin.