Nduduzo Makhathini

Pianisti, säveltäjä ja filosofian tohtori Nduduzo Makhathini (s. 1982) on uuden eteläafrikkalaisen jazzin kansainvälisin lähetti – kiitos ennen kaikkea New Yorkin Blue Noten julkaiseman kahden albumin (2020, 2022), joista molemmilla esiintyy hänen oma eteläafrikkalainen yhtyeensä. 

Mutta Nduduzo Makhathini ei ole enää uusi tulokas. Hän teki ensimmäiset itse tuottamansa omat levynsä kymmenen vuotta sitten ja on pianistina tuttu jopa Jazz Happeningista. Makhathini esiintyi Pakkahuoneella jo marraskuussa 2008, jolloin kiersi maailmaa saksofonisti-huilisti Zim Ngqawanan kanssa, hänen yhtyeensä vakiojäsenenä. 

Ngqawanan kvartetin ”luontevasti etnoa, freetä ja svengiä sekoittanut” esiintyminen oli Helsingin Sanomien arvostelun mukaan yksi ”Tampereen historian parhaimmista” ja sen ”loppunousussa saattoi nähdä John Coltranen, McCoy Tynerin ja Elvin Jonesin haamujen hyppäävän lavalle ihastelemaan”. Eikä Pakkahuoneen yleisökään tuntunut panevan yhtään vastaan. ”Desibeleillä mitattuna The Zimology Quartet oli koko kisan suurin menestys”, raportoi Suomijazz-verkkosivusto konsertista, jossa kvartetin ”kilpakumppaneita” olivat Omar Sosa Afreecanos Quartet ja Steve Reid Ensemble. 

Oikein kuultu, sillä Coltrane ja Tyner olivat musikaalisessa perheessä varttuneen Makhathinin varhaisia vaikuttajia, käytännössä hänen ensimmäiset sisäänheittäjänsä afroamerikkalaiseen jazziin vähän alle kaksikymppisenä opiskelijana. Ja ylipäätään jazziin. Oman musiikin säveltäjänä ja soittajana Makhathinia kiinnostaakin näiden kulttuurien pitkä vuorovaikutteinen suhde, musiikin liike ja liikkuminen sekä ajassa että paikassa. Tai kuten edellisen oman levyn nimi sen tiivistää: Modes Of Communication.