Iro Haarla Electric Ensemble

Nimikin sen selventää: pianisti, harpisti ja säveltäjä Iro Haarlan (s. 1956) uusi yhtye on sähköinen aivan kirjaimellisesti. Eikä vain vähän, sillä Iro Haarla Electric Ensemblen ensimmäisellä levyllä kitaristi Jukka Orma (s. 1956) soittaa sähkökitaraa, basisti Ulf Krokfors (s. 1966) sähköbassoa ja Iro Haarla itse muun muassa syntetisaattoreita (Hohner, Korg, Oberheim, Prophet), samplereita (Emu) ja urkuja (Hammond, Yamaha). Tämä ei ole silti täysin tavatonta, vaikka kaikki Haarlan omat albumit ovat olleet akustisia ja hienovaraisilla sovituksillaan kuuntelua herkistäviä – alkaen aina ensimmäisestä Yarra Yarrasta (2001).

Ja miksi ei ole tavatonta?  Haarla aloitti levyuransa haitaristina ja urkurina saksofonisti Juhani Aaltosen albumilla Springbird (1979). Hän soitti sähköisiä kosketinsoittimia myös muutamalla muulla varhaisella levytyksellään, huippujen huippuna lyömäsoittaja Edward Vesalan ainutkertaisen Mau-Mau Ensemblen temaattinen, progressiivisesti jazzrockaava ja rosoisen raju Mau-Mau (1982).

Juuri Tampere Jazz Happeningin alla julkaistavalla Iro Haarla Electric Ensemblen temaattisella ensialbumilla What Will We Leave Behind – Images from Planet Earth (2021) voi kuulla paikoin Mau-Maun progerockaavia ja funkkaavia kaikuja, vaikka sähköinen yhtye on nyt pienempi, kvintetti. Maailma on kuitenkin Iro Haarlan ikioma ja sitä jäsentää hänen huolensa luonnosta. Tämäkään ei ole tavatonta, sillä hänen sävellyksissään luonto ja varsinkin linnut ovat usein läsnä herkistävinä innoittajina, musiikillisena mielenmaisemana. Mutta nyt on tosi kyseessä, kuten kappaleiden nimistä – muun muassa Amazonia ja The Artic Is Burning – voi aavistaa. Viimeinen niistä on albumin nimeksi nostettu What Will We Leave Behind?, tosin vielä kysymysmerkillä. Niin, mitä me jätämme taaksemme? Todennäköisesti myös valtavan määrän elektronista jätettä.