Jorma Tapio & Kaski

Saksofonisti ja huilisti Jorma Tapio (s. 1957) kuuluu niihin maan hiljaisiin, jotka eivät ole pitäneet tekemisistään koskaan suurta meteliä. Vaikka syytä olisi ollut – ja on toki yhä. Tapio on ollut yksi kahlitsemattoman tyylilajinsa suomalaisista tulenkantajista jo vuosikymmeniä, ja hän itse asiassa soitti kaikkien aikojen ensimmäisessä Tampere Jazz Happeningissa vuonna 1982. Silti hän esiintyy omalla yhtyeellään Happeningissa toista kertaa vasta nyt – jos kolmen improvisaatioon perusteellisesti perehtyneen, kokeneen jazzmuusikon tasaveroista kollektiivia voi ylipäätään kutsua jonkun omaksi.

Melkein voisikin väittää, että omiminen ja omistaminen ei ole koskaan kuulunut Jorma Tapion päämääriin. Hän on ollut muusikkona ja musiikin tekijänä jo nuoruusvuosistaan vanhan koulukunnan etsijä, jolle päämäärää oleellisempi on matka – siis oman kokemuksen avartaminen ja syventäminen sekä myös laajempien yhteyksien avaaminen. Tai kuten hän itse sen muotoilee: ”Aivan liian harvoin uskallamme kysyä itseltämme, miksi haluamme soittaa, mitä haluamme sanoa, antaa ja välittää”. Tähän vilpittömään ja suorastaan väistämättömään aherrukseen viittaa myös yhtyeen vanhanaikainen nimi, kansatieteellisistä valokuvista ja kansallisromanttisista maalauksista tuttu Kaski. Vain muutama sukupolvi sitten oli todella aika, jolloin suomalaisten uudisasukkaiden piti ensin raivata, kaataa ja polttaa metsää, jotta maasta vaatimattoman elannon saanut perhe selviäisi kylmän talven yli.  

Kaski-yhtye palaa toisen Aliseen-albuminsa (2020) alussa juuri tähän aikaan tulkitsemalla Oskari Merikannon säveltämän kansanlaulumaisen Reppurin laulun (1900), jonka tarpeeksi vanhat suomalaiset saattavat muistaa Larin-Kyöstin sanoista – niistä Karjalan mailla kukkuvista kultakäkösistä. Kasken Reppurin laulussa ei ole sanoja, mutta sen melodinen laulullisuus kantaa läpi levyn ja viestii samalla syvälle ulottuvista luonnollisista, luonnonmukaisista juurista.