GRIO

Ranskalaisen Grion nimi saattaa näyttää perusmuodossaan Grio siltä, että lopusta puuttuu kirjain, että nimellä vihjaistaisiin länsiafrikkalaisiin runoilijoihin, tarinankertojiin ja muusikkoihin, griootteihin. Ei sentään, vaikka sen Grion musiikissa on vahva afroamerikkalaisen jazzin pohja. 

Grio on vain lyhenne nimestä Grand Impérial Orchestra, jonka kahdeksasta muusikosta osa on kiertänyt Suomea kahdella pienemmällä yhtyeellä jo vuosia sitten. Toinen on Impérial Quartet ja toinen Impérial Orphéon, jossa edellisen bassokitaristin korvasi ihan mitä vaan laulava haitaristi. 

Molemmat kvartetit ovat Grion lailla osa kymmenen vuotta sitten perustettua muusikkojen kollektiivia, jonka ytimessä on kaksi monipuolista saksofonistia, Gérald Chevillon ja Damien Sabatier. He ovat soittaneet Suomessa myös useissa muissa ranskalaisissa yhteyksissä – ja juuri niitä tyylejä vapaasti sekoittavia ja omikseen erottuvia ”vapaita ääniä”, joita ranskalaisilta on jo totuttu odottamaan.

Grio on tehnyt yhden levyn (Music is Our Mistress, 2020), pianistinaan ehkä yllätyksellisesti Aki Rissanen (s. 1980). Mutta kyse ei ollut satunnaisesta vierailusta. Hän on yhtyeen vakituinen jäsen ja on tuntenut osan orkesterin soittajista jo viitisentoista vuotta, opiskeltuaan vuoden Pariisissa. ”Ehkä minut on ajateltu tuulahduksena pohjoisesta, tuovan ainakin ajoittain mukaan lyyrisyyttä”, sanoo Rissanen, joka esiintyy itse pääosin joko yksin tai omalla triolla. 

”Roolini pianistina on isossa Griossa tietysti pienempi, jos sitä vertaa omiin juttuihin. Mutta kyllä minun soundilleni löytyy paikka tästäkin yhtyeestä.”